Tajusin, taas, vihdoin, että kenenkään ei oikeasti voi luottaa, mukaanlukien itseensä. Siis aivan käsittämätöntä. Minä itken aivojani pihalle, ja minulle tullaan huutamaan, että miksi käyttäydyn niin typerästi. Olen koittanut nyt… onhan siitä jo puoli vuotta, etten ole kenenkään apua pyytänyt, kenellekään pahoja tunteitani näyttänyt ja nyt kun viime yönä hirttosilmukka kädessäni laitoin viestiä eräälle, periaatteessa ihan neutraaliin sävyyn, että en tiedä enää mitä tehdä: ei mitään vastausta. Eli mitä tästä voidaan päätellä? Minut hyväksytään vain silloin, kun jaksan olla muiden silmissä ”iloinen”.
Kyllähän minä sen ymmärrän tavallaan. Mutta eihän minulle sitten jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin olla täysin yksin, eristäytyä muista, että saisin olla oma itseni. Nyt minä en voi olla oma itseni, en todellakaan voi. Saan kokoajan kuulla huutoa tai reagoimattomuutta tai yksinkertaisesti halveksuntaa siitä mitä minä olen. Ihan kuin siitä ei tulisi pahempi olo. Kun iloisuus ei… Se on minun henkilökohtainen juttu. Kenenkään toisen kanssa en voi olla aidosti iloinen, se on lähinnä inhottavan venyttävää. Yksin kun saan olla, laitan ajatukseni liitämään ja annan mennä. Annan itseni mennä sinne hienoon kuplaan, jonne kukaan muu paska ihminen ei saa tulla.
Ehkä olisin voinut päästää sinne jonkun, mutta paskat. Olen niin pitkään tuon parisuhteenkin kanssa taistellut. Mutta hyvät lukijat, vaikka tiedän että tätä kukaan ei lue, mitä se kertoo suhteesta, että aina kun tahtoo pitää hauskaa haluaa toisesta eroon? En tarkoita pelkästään juopotteluiltoja poikien kesken, nehän on itsestäänselvyys että niin saa olla. Mutta synttärinä hän halusi etten minä osallistu juhliin, juhannuksena (vaikka oli minun synttärit), uutena vuotena tai sitten ihan vaikka arkipäivänä. Ei se sitä ääneen sano enää, että olen yksinkertaisesti niin seinähullu, ettei uskalla näyttää kavereilleen, mutta minä tiedän sen. Hah, ja meidän kihlautuminen…. eräs nukahti kesken kaiken. Miten voi olla?
Olenko minä sitten tosiaan vain joku helppo saalis, joka roikkuu mukana oli mikä oli… Tavallaan jos hän haluaa vain jonkun, mutta ei nyt satu muita olemaan näköpiirissä. Mutta minä en jaksa sitä, että minua käytetään aina vain hyväksi. MIKSI MINÄ ANNAN KAIKKIEN KÄYTTÄÄ MINUA HYVÄKSI?!
Onko siellä ketään, ketään joka kykenee aidosti välittämään toisesta, onko kaikki tosiaan vain huijausta?
apua, hullu, hyväksikäyttö, juhlapyhät, lääkkeet, luottamus, masennus, mielenterveys, parisuhde, skitsofrenia, ystävä
